Toinen päivä meni helpommin kuin ensimmäinen. Herkkuja en ostellut ainakaan, vaikka mieli teki monesti kauan ohi pyöräillessäni. Ystävän luona tosin söin ihan vaan pari keksiä, ja töissä pienen siivun kääretorttua. Ei ne ole vielä pahoja. Muuten söin ihan hyvin, kai. Jogurttia, näkkileipää ja kinkkua meni aika paljon, töissä söin niitä iänikuisia valmisruokia, taas.

Ensimmäinen vaihe on selvästikin yrittää päästä eroon turhista herkuista. Se tulee vaatimaan paljon tsemppausta, todellakin, enkä tiedä muuttuvatko valinnat ajan kanssa yhtään sen helpommiksi. Koetan vain pitää mielessäni tavoitteen, ja ne kymmenet kerrat, kun olen miettinyt, miten paljon hyödyn muutaman kuukauden herkuttomuudesta.

Kunhan tämä alku menee ensin ohi, voin alkaa miettiä sitä ruoan itse valmistamista töihin. Se vaatii lisää ponnisteluja, joten yritän sitä vasta, kun alan saada mielihaluni edes jotenkin kuriin. Yritän olla ostamatta mitään hyvää, mutta se yksistään ei riitä. Välillä tuntuu, että voisin syödä ihan mitä kaapista vain löytyy. Ja sitten tuleekin syötyä monta leipää ja monta jogurttia. Pitäisi pysyä kohtuus. Mutta ehkä sekin tulee sen jälkeen, kun olen ensin saanut mielihalut kuriin. Sitten voin alkaa pienetää annoskokoja ja laskea todellisia kalorimääriä.

Oikeastaan olen miettinyt pussikeittodieettejä. Kokeilinkin muutamaa pussia, ja ihan hyviltä ne vaikuttivat. Kalliitahan ne ovat, mutta toisaalta, jos ei tarvitse viikon aikana muuta syödä kuin pusseja niin ei se niin kallista sitten olekaan. Joskus tässä kokeilen sitäkin, kunhan tulee sopiva aika, sillä nyt ei sellainen ole. Lähden nimittäin tämän viikon lopulla, eli ylihuomenna, lomalle. Menen kotikotiin lomailemaan, ja siellähän on pullaa ja suklaata ja keksejä enemmän kuin jaksan syödä. TIedän, että tulen syömään paljon niiden kolmen viikon aikana, mutta koetan aina välillä jättää ottamatta, vaikka tekisi mieli. Mutta ehkä loman jälkeen voisin sitten niitä pusseja kokeilla.

Liikunnasta sitten vähäsen. Tänään en käynyt lenkillä. Olisin ehkä voinut, jos en olisi mennyt ystävän luokse kylään. Noh, kuitenkin pyöräilin töihin ja sieltä kotiin, ja vielä ystävän luokse kaupungin toiselle laidalle, ja takaisin sieltä. Ja tiedän, että huomennakaan tuskin lenkille ehdin, kun pitää siivota ja tiskata ja pakata ennen perjantaita ja lomalle lähtöä.

En tiedä johtuuko tämä töissä hengitetyistä pesuaineista, yöllä päällä olleesta tuulettimesta, stressin laukeamisesta vai mistä, mutta kurkkuni kipeytyi tänään aika pahasti. Toivon, etten nyt kipeydy tämän pahemmin. Ja kun lauantaina on se Jukolakin, siellä pitää pystyä juoksemaan. Eli nyt vain peukut pystyyn että pysyn terveenä ja että tämä menee ohi. Huomista odotellen on hyvä mennä nukkumaan.