Tervehdys taas! Nämäkään kuluneet päivät eivät ole menneet aivan toivotulla tavalla. Mutta mitä muuta saattaa odottaa lomalta, ja vieläpä laivareissulta Ruotsiin? Maanantaina sentään kävin juoksemassa viikkorastit, vaikka kävelyksihän se meni, mutta söin pullaa sitäkin enemmän.

Tiistaina ja keskiviikkona en oikein ehtinyt treennailla, kun oltiin siellä Ruotsissa. Tiistaina mentiin Helsinkiin ja lähdettiin sieltä laivalla, ja oltiin keskiviikkoaamuna sitten Tukholmassa. Keskiviikko sompailtiin sitten Tukholmassa, käveltiin aika paljon. Olin ihan puhki kun päästiin takasin laivalle, ja oli pakko nukkua päiväunetkin yli kolme tuntia.

Laivalla tuli sötyä paljon. Niin keskiviikkona aamulla kuin torstainakin söin sen yhdentoista euroan aamiaisen edestä, ihan varmasti. Mussutin nakkeja, lihapullia, mmunakokkelia ja karjalanpiirakoita munavoilla, söin paljon minimuffinsseja ja pari kananmunaa, join hedelmämehua ja teetä ja pistinpä naamaani vielä monta sämplää voilla, kinkulla, juustolla, lohella ja suolakurkuilla. Niin ja toisena aamuna söin marjojakin. Siinä sitä riitti energiaa päivälle.

Lisäksi ostettiin tax freestä paljon karkkia. Oli suklaata ja viinikumeja ja karkkeja ja limpparia. Niitä söin laivalla ja paljon ja nyt kotiin palattuakin vaikka millä mitalla. Niin ja syltiinhän me siellä laivalla vielä päivä- ja iltapalojakin, eli leivoksia ja täytettyjä patonkeja, ja Tukholmassa syötiin jäätelöt ja juotiin limpparia. Ja molempiin suuntiin huoltoaseilla pysähdyttiin juomaan limpparia ja syömäänkin lihapiirakoita tai kakkupaloja. Oikeasti hävettää tuo ruokamäärä. Siis oikeasti hävettää, mutta ehkä juuri siksi kirjaan kaiken ylös tänne. Kun joskus luen näitä juttuja, voin miettiä, että mitä ihmettä silloin tuli ajateltua.

Tänään olen syönyt kotona jo aika paljon karkkia niistä tuliaisista. Niin paljon että tuli paha olokin jossain vaiheessa. Olen koko ajan väsynyt, ja luulen että se on huonon ruokavalion syy. Syön paljon sokeria, mutta lämmintä ruokaa vähän heikosti. Ja siis ihan lämpimän ruoan lisäksi pitäisi syödä kaikkea terveellistä, niin kuin vaikka leipää, ei pullaa ja piirakkaa.

Tänään tuli sitten sellainen olo, että oksettaa. Ahdisti katsoa itseä peilistä ja nähdä se koko ajan kasvava maha ja pullistuvat reidet ja käsivarret. Joskus kutsuin itseäni urheilijaksi. Olin ehkä vähän pyöreä, mutta urheilija kuitenkin. Olin hyvässä kunnossa ja pärjäsin muille. Nyt olen lähinnä keskivertokuntoinen ja lievästi lihava. Se ei ole kivaa. Siksi lähdin kävelylle. Tänään ajattelin vain kävellä. Kello oli jo yli yhdeksän kun lähdin, joten en viitsinyt alkaa juosta, ja tehdään nyt tällainen kevyt alku tähän, etten ole huomenna ihan puolikuollut.

Jos heräisin huomenna ajoissa, voisin lähteä vaikka aamulenkille ja aamu-uinnille. Pitäisi vain mennä ajoissa nukkumaan, jotta se onnistuisi. Nyt kello on jo kohta puoli yksitoista, joten alkaa tulla kiire. Pitää varmaan mennä ensin syömään jotain, ja sitten nukkumaan. Ei mulla nälkä ole, mutta tiedän syöneeni vain karkkia, ja se ei riitä. Mielummin enemmän kaloreita kuin pelkkää karkkia, eli se oikea ruoka on pakko syödä. Jos jotain pitää jättää pois niin se on sitten se karkki ja muut herkut.

En tiedä mitä siitä tulee, että talo on täynnä karkkia tuon reissun jälkeen, mutta koetan vältellä niitä ainakin jossain määrin. Ja yritän nyt käydä lenkilläkin tai edes ulkoilemassa, nt kun ei ole edes töitä millä verukkeella voisi jättää väliin. Nyt on pakko skarpata, koska en halua koko vuotta kirjoittaa näistä epäonnistumisistani tänne, se olisi jo säälittävää. Pitää vain yrittää ajatella omaa parasta. Ja olen jo matkalla sitä päämäärää kohti, sillä jokaisen kerran jotain epäterveellistä syödessäni mietin, miten pahasta se on. Seuraava vaihe on sen syömisen lopettaminen pelkän ajattelun lisäksi. Mutta sitä päämäärää khti taistellessa menen nukkumaan, jotta jaksaisin huomenna olla aktiivinen.