Nyt minua kaduttaa. Kaduttaa ahneuteni ja mässäilyni. Kuten olen jo kertonut, me tuotiin laivalta paljon karkkia ja suklaata. Ja nyt on pakko myöntää, että olen syönyt oman appelsiinikrokanttisuklaalevyni. Ja söin sen ison 800 gramman viinikumipaketinkin.

Äiti olisi tänään kaivannut appelsiinikrokanttia, mutta sekä min että veljeni ollaan syöty jo omat levymme. Harmittaa, että äiti pettyi, ja harmittaa sekin, että itse valitsin yhdeksi levyksi daimsuklaan. En mä oikeastaan siitä itse välitä, ja äiti sanoi ettei sekään siitä pidä. Pitäisi ehkä mennä ostamaan äitille appelsiinikrokanttia, jos jostain sellaista löytäisi.

Se viinikumi onkin sitten vielä nolompi juttu. Iskä mietti tänään, että onkohan sitä vielä edes avattu. En sitten maininnut, että olen yksinäni syönyt koko sen jättimäisen paketin tässä parin päivän aikana. Ja niitä paketteja ei ainakaan täältä saa, mutta onneksi muut tässä perheessä eivät taida niistä viinikumeista välittää.

Nyt mua siis todella harmittaa. Olen yksi ahne possu joka on vaan monta päivää mussuttanut karkkia ja lihonut, enkä jätä muille mitään. Pikkuveljen turkinpippureista olen syönyt joitakin, mutta äitin lakupussiin en ole koskenut sormellakaan. Yhteisstä fazeriinoista söin tänään muutaman, mutta ajattelin, että jätän loput äitille ja iskälle, jotain rajaa tähän on pakko saada.

Mun omatunto on jäätävä. Joskus luulin, että olen menettänyt sen, mutta aina toisiaan se muistaa kaihertaa ja saa mut tuntemaan itseni ahneeksi tai huonoksi ihmiseksi. Ja nyt tunnen olleeni ahne, enkä tiedä miten siitä pääsisi eroon. Kaloreita on tullut miljoona, ja ehkä ne tästä palaa, katsotaan mahdunko loman jälkeen mihinkään työhousuihin enää. Mutta syötyjä karkkeja en saa takaisin mitenkään. Äitille voinsitä appelsiinikrokanttia jostain etsiä, ja viinikumit ehkä unohtuvat joskus, mutta tämä porsasolo kestää pidempään.

Okei, myönnetään, että toissapäivänä kävelin tunnin, eilen aamulla kävin juoksemassa parikymmentä minuuttia ja pulahdin sen jälkeen järveen, ja tänään meni puolitoista tuntia kun kävin rastipisteet läpi osan matkaa juosten ja osan matkaa kävellen viikkorasteja ennen. Mutta ei nuo riitä. Ei ne riitä ollenkaan. Kun en liiku mitään muuta ja vaan syön. Katsotaan saanko asialle mitään tehtyä tämän ahneuden ja häpeän tunteiden saattelemana. Ja sen tosiasian takia, että minä olen suurikokoinen, ja nytkin alkavat taas vaatteet puristaa. Nyt on pakko uskoa tosiasiat ja tehdä asialle jotain.