Loma alkoi aika järkyttävästi, ainakin näin yhden viikonlopun perusteella. Tai no liikuntapuoli on ollut ihan jees, mutta ruokapuoli sitäkin pahempi katastrofi. Vaikkakin suuren osan siitä selittää Jukola, joka oli nyt viikonloppuna Vantaalla.

Perjantaina join limpparia ja söin pullaa, mutta myös näkkileipää ja ihan oikeaa lämmintä ruokaakin illalla. Jostain syystä lämmin kotitekoinen ruoka maistui todella hyvältä, ehkä siksi ettei sellaista ole pitkään aikaan syönyt. Tai no lämmintä ruokaa ollenkaan, koska en oikein laske niitä mikrotettavia kaupan valmisruokia lämpimäksi ruoaksi.

Lauantaina lähdettiin sinne Jukolaan, ja menomatkalla huoltoasemalla meni vielä ihan hyvin sämpylän ja kahvin kanssa. Ja kisapaikallain kisan jälkeen söin broileripastaa ja salaattia, ja paljon leipää. Illemmalla käytiin kaverin kanssa kuitenkin kisakeskuksessa ja mukaan tarttui yhdet makkarat kuin myös viisi metrilakuakin. Okei, ei ne nyt vielä maailmaa kaada. Sunnuntai meni vähän samalla linjalla, eli sämpylää ja kahvia aamiaiseksi, mutta kun lisäksi söin keksisuklaata ja munkin, niin ei tämä herkkujen vähentäminen oikein onnistu. Paluumatkan huoltoasemalla söin paniinin ja join limpparia, ja kotiin päästyäkin söin vielä kaverin antaman synttärilahjan osan, eli täytelakua, ja niitä oli aika paljon. Ja ehkä muutaman keksinkin olen tänään kotona jo syönyt, ja pullanpalan, mutta ajattelin, etten enää hirveästi mitään makeaa söisi. Lämmintä ruokaa tosin on pakko vielä saada. On se jännä miten sitäkin alkaa arvostaa kun tarpeeksi syö makeaa.

Ruokapuoli ei ole kunnossa. Syön epäterveellisesti, liian vähän hyviä ruokia, liian paljon makeaa. Ravintoarvot eivät ole kohdillaan ja annoskoissa on parantamista.

Liinkunta sen sijaan onnistui viikonloppuna ihan hyvin. Perjantai oli matkustuspäivä, mutta lauantaina juoksin sen kuuden kilometrin kisan, ja se oli aika rankkaa. Eihän se matka tosin pitkä ollut, mutta kisa kuitenkin. Ja se yhteislähtö teki siitä rankemman kuin tavallinen kisa. Sunnutaina en tehnyt sitten taas oikein mitään, mutta koko viikonlopunaikana olen kävellyt aika monta kilometriä meidän oman teltta-aluuen, seuran vuokraaman sotilasteltan ja kisakeskuksen välillä.

Vaikka olinkin vähän kipeä kisoihin lähtiessä, on olo nyt paljon parempi. Yskää on edelleen, ja nenäkin vuotaa, mutta tunnen olevani elossa ja vain vähän nuhassa, viikonlopun alussa kun tunsin olevani lähinnä kuollut ja ihan tukkoinen. En sitten tiedä miten hyvää tuo kisa, märät kengät ja sukat ja teltassa nukkuminen tekivät. Mutta ehkä tämä tästä menee ohi. Pikkuhiljaa varmaan, mutta toivottavasti niin, että pääsen huomenna metsään katsomaan rastipaikkoja ja myöhemmin vielä viikkorasteille juoksemaan. Ja tiistaina tosiaan olisi tarkoitus lähteä Tukholmaan laivalla, joten saapas taas nähdä miten pitkä liikuntatauoko tulee huomisen jälkeen, ja miten epäterveellisesti tulee reissussa syötyä. Vaikka nythän on mun loma, ja lomalla saa tehdä kaikkea kivaa, mutta yritän siltä, vähintäänkin pitää kirjaa jotta tietäisin mitä olen tehnyt.