Nyt minua kaduttaa. Kaduttaa ahneuteni ja mässäilyni. Kuten olen jo kertonut, me tuotiin laivalta paljon karkkia ja suklaata. Ja nyt on pakko myöntää, että olen syönyt oman appelsiinikrokanttisuklaalevyni. Ja söin sen ison 800 gramman viinikumipaketinkin.

Äiti olisi tänään kaivannut appelsiinikrokanttia, mutta sekä min että veljeni ollaan syöty jo omat levymme. Harmittaa, että äiti pettyi, ja harmittaa sekin, että itse valitsin yhdeksi levyksi daimsuklaan. En mä oikeastaan siitä itse välitä, ja äiti sanoi ettei sekään siitä pidä. Pitäisi ehkä mennä ostamaan äitille appelsiinikrokanttia, jos jostain sellaista löytäisi.

Se viinikumi onkin sitten vielä nolompi juttu. Iskä mietti tänään, että onkohan sitä vielä edes avattu. En sitten maininnut, että olen yksinäni syönyt koko sen jättimäisen paketin tässä parin päivän aikana. Ja niitä paketteja ei ainakaan täältä saa, mutta onneksi muut tässä perheessä eivät taida niistä viinikumeista välittää.

Nyt mua siis todella harmittaa. Olen yksi ahne possu joka on vaan monta päivää mussuttanut karkkia ja lihonut, enkä jätä muille mitään. Pikkuveljen turkinpippureista olen syönyt joitakin, mutta äitin lakupussiin en ole koskenut sormellakaan. Yhteisstä fazeriinoista söin tänään muutaman, mutta ajattelin, että jätän loput äitille ja iskälle, jotain rajaa tähän on pakko saada.

Mun omatunto on jäätävä. Joskus luulin, että olen menettänyt sen, mutta aina toisiaan se muistaa kaihertaa ja saa mut tuntemaan itseni ahneeksi tai huonoksi ihmiseksi. Ja nyt tunnen olleeni ahne, enkä tiedä miten siitä pääsisi eroon. Kaloreita on tullut miljoona, ja ehkä ne tästä palaa, katsotaan mahdunko loman jälkeen mihinkään työhousuihin enää. Mutta syötyjä karkkeja en saa takaisin mitenkään. Äitille voinsitä appelsiinikrokanttia jostain etsiä, ja viinikumit ehkä unohtuvat joskus, mutta tämä porsasolo kestää pidempään.

Okei, myönnetään, että toissapäivänä kävelin tunnin, eilen aamulla kävin juoksemassa parikymmentä minuuttia ja pulahdin sen jälkeen järveen, ja tänään meni puolitoista tuntia kun kävin rastipisteet läpi osan matkaa juosten ja osan matkaa kävellen viikkorasteja ennen. Mutta ei nuo riitä. Ei ne riitä ollenkaan. Kun en liiku mitään muuta ja vaan syön. Katsotaan saanko asialle mitään tehtyä tämän ahneuden ja häpeän tunteiden saattelemana. Ja sen tosiasian takia, että minä olen suurikokoinen, ja nytkin alkavat taas vaatteet puristaa. Nyt on pakko uskoa tosiasiat ja tehdä asialle jotain.

Tervehdys taas! Nämäkään kuluneet päivät eivät ole menneet aivan toivotulla tavalla. Mutta mitä muuta saattaa odottaa lomalta, ja vieläpä laivareissulta Ruotsiin? Maanantaina sentään kävin juoksemassa viikkorastit, vaikka kävelyksihän se meni, mutta söin pullaa sitäkin enemmän.

Tiistaina ja keskiviikkona en oikein ehtinyt treennailla, kun oltiin siellä Ruotsissa. Tiistaina mentiin Helsinkiin ja lähdettiin sieltä laivalla, ja oltiin keskiviikkoaamuna sitten Tukholmassa. Keskiviikko sompailtiin sitten Tukholmassa, käveltiin aika paljon. Olin ihan puhki kun päästiin takasin laivalle, ja oli pakko nukkua päiväunetkin yli kolme tuntia.

Laivalla tuli sötyä paljon. Niin keskiviikkona aamulla kuin torstainakin söin sen yhdentoista euroan aamiaisen edestä, ihan varmasti. Mussutin nakkeja, lihapullia, mmunakokkelia ja karjalanpiirakoita munavoilla, söin paljon minimuffinsseja ja pari kananmunaa, join hedelmämehua ja teetä ja pistinpä naamaani vielä monta sämplää voilla, kinkulla, juustolla, lohella ja suolakurkuilla. Niin ja toisena aamuna söin marjojakin. Siinä sitä riitti energiaa päivälle.

Lisäksi ostettiin tax freestä paljon karkkia. Oli suklaata ja viinikumeja ja karkkeja ja limpparia. Niitä söin laivalla ja paljon ja nyt kotiin palattuakin vaikka millä mitalla. Niin ja syltiinhän me siellä laivalla vielä päivä- ja iltapalojakin, eli leivoksia ja täytettyjä patonkeja, ja Tukholmassa syötiin jäätelöt ja juotiin limpparia. Ja molempiin suuntiin huoltoaseilla pysähdyttiin juomaan limpparia ja syömäänkin lihapiirakoita tai kakkupaloja. Oikeasti hävettää tuo ruokamäärä. Siis oikeasti hävettää, mutta ehkä juuri siksi kirjaan kaiken ylös tänne. Kun joskus luen näitä juttuja, voin miettiä, että mitä ihmettä silloin tuli ajateltua.

Tänään olen syönyt kotona jo aika paljon karkkia niistä tuliaisista. Niin paljon että tuli paha olokin jossain vaiheessa. Olen koko ajan väsynyt, ja luulen että se on huonon ruokavalion syy. Syön paljon sokeria, mutta lämmintä ruokaa vähän heikosti. Ja siis ihan lämpimän ruoan lisäksi pitäisi syödä kaikkea terveellistä, niin kuin vaikka leipää, ei pullaa ja piirakkaa.

Tänään tuli sitten sellainen olo, että oksettaa. Ahdisti katsoa itseä peilistä ja nähdä se koko ajan kasvava maha ja pullistuvat reidet ja käsivarret. Joskus kutsuin itseäni urheilijaksi. Olin ehkä vähän pyöreä, mutta urheilija kuitenkin. Olin hyvässä kunnossa ja pärjäsin muille. Nyt olen lähinnä keskivertokuntoinen ja lievästi lihava. Se ei ole kivaa. Siksi lähdin kävelylle. Tänään ajattelin vain kävellä. Kello oli jo yli yhdeksän kun lähdin, joten en viitsinyt alkaa juosta, ja tehdään nyt tällainen kevyt alku tähän, etten ole huomenna ihan puolikuollut.

Jos heräisin huomenna ajoissa, voisin lähteä vaikka aamulenkille ja aamu-uinnille. Pitäisi vain mennä ajoissa nukkumaan, jotta se onnistuisi. Nyt kello on jo kohta puoli yksitoista, joten alkaa tulla kiire. Pitää varmaan mennä ensin syömään jotain, ja sitten nukkumaan. Ei mulla nälkä ole, mutta tiedän syöneeni vain karkkia, ja se ei riitä. Mielummin enemmän kaloreita kuin pelkkää karkkia, eli se oikea ruoka on pakko syödä. Jos jotain pitää jättää pois niin se on sitten se karkki ja muut herkut.

En tiedä mitä siitä tulee, että talo on täynnä karkkia tuon reissun jälkeen, mutta koetan vältellä niitä ainakin jossain määrin. Ja yritän nyt käydä lenkilläkin tai edes ulkoilemassa, nt kun ei ole edes töitä millä verukkeella voisi jättää väliin. Nyt on pakko skarpata, koska en halua koko vuotta kirjoittaa näistä epäonnistumisistani tänne, se olisi jo säälittävää. Pitää vain yrittää ajatella omaa parasta. Ja olen jo matkalla sitä päämäärää kohti, sillä jokaisen kerran jotain epäterveellistä syödessäni mietin, miten pahasta se on. Seuraava vaihe on sen syömisen lopettaminen pelkän ajattelun lisäksi. Mutta sitä päämäärää khti taistellessa menen nukkumaan, jotta jaksaisin huomenna olla aktiivinen.

Loma alkoi aika järkyttävästi, ainakin näin yhden viikonlopun perusteella. Tai no liikuntapuoli on ollut ihan jees, mutta ruokapuoli sitäkin pahempi katastrofi. Vaikkakin suuren osan siitä selittää Jukola, joka oli nyt viikonloppuna Vantaalla.

Perjantaina join limpparia ja söin pullaa, mutta myös näkkileipää ja ihan oikeaa lämmintä ruokaakin illalla. Jostain syystä lämmin kotitekoinen ruoka maistui todella hyvältä, ehkä siksi ettei sellaista ole pitkään aikaan syönyt. Tai no lämmintä ruokaa ollenkaan, koska en oikein laske niitä mikrotettavia kaupan valmisruokia lämpimäksi ruoaksi.

Lauantaina lähdettiin sinne Jukolaan, ja menomatkalla huoltoasemalla meni vielä ihan hyvin sämpylän ja kahvin kanssa. Ja kisapaikallain kisan jälkeen söin broileripastaa ja salaattia, ja paljon leipää. Illemmalla käytiin kaverin kanssa kuitenkin kisakeskuksessa ja mukaan tarttui yhdet makkarat kuin myös viisi metrilakuakin. Okei, ei ne nyt vielä maailmaa kaada. Sunnuntai meni vähän samalla linjalla, eli sämpylää ja kahvia aamiaiseksi, mutta kun lisäksi söin keksisuklaata ja munkin, niin ei tämä herkkujen vähentäminen oikein onnistu. Paluumatkan huoltoasemalla söin paniinin ja join limpparia, ja kotiin päästyäkin söin vielä kaverin antaman synttärilahjan osan, eli täytelakua, ja niitä oli aika paljon. Ja ehkä muutaman keksinkin olen tänään kotona jo syönyt, ja pullanpalan, mutta ajattelin, etten enää hirveästi mitään makeaa söisi. Lämmintä ruokaa tosin on pakko vielä saada. On se jännä miten sitäkin alkaa arvostaa kun tarpeeksi syö makeaa.

Ruokapuoli ei ole kunnossa. Syön epäterveellisesti, liian vähän hyviä ruokia, liian paljon makeaa. Ravintoarvot eivät ole kohdillaan ja annoskoissa on parantamista.

Liinkunta sen sijaan onnistui viikonloppuna ihan hyvin. Perjantai oli matkustuspäivä, mutta lauantaina juoksin sen kuuden kilometrin kisan, ja se oli aika rankkaa. Eihän se matka tosin pitkä ollut, mutta kisa kuitenkin. Ja se yhteislähtö teki siitä rankemman kuin tavallinen kisa. Sunnutaina en tehnyt sitten taas oikein mitään, mutta koko viikonlopunaikana olen kävellyt aika monta kilometriä meidän oman teltta-aluuen, seuran vuokraaman sotilasteltan ja kisakeskuksen välillä.

Vaikka olinkin vähän kipeä kisoihin lähtiessä, on olo nyt paljon parempi. Yskää on edelleen, ja nenäkin vuotaa, mutta tunnen olevani elossa ja vain vähän nuhassa, viikonlopun alussa kun tunsin olevani lähinnä kuollut ja ihan tukkoinen. En sitten tiedä miten hyvää tuo kisa, märät kengät ja sukat ja teltassa nukkuminen tekivät. Mutta ehkä tämä tästä menee ohi. Pikkuhiljaa varmaan, mutta toivottavasti niin, että pääsen huomenna metsään katsomaan rastipaikkoja ja myöhemmin vielä viikkorasteille juoksemaan. Ja tiistaina tosiaan olisi tarkoitus lähteä Tukholmaan laivalla, joten saapas taas nähdä miten pitkä liikuntatauoko tulee huomisen jälkeen, ja miten epäterveellisesti tulee reissussa syötyä. Vaikka nythän on mun loma, ja lomalla saa tehdä kaikkea kivaa, mutta yritän siltä, vähintäänkin pitää kirjaa jotta tietäisin mitä olen tehnyt.

Ei mennyt tämäkään päivä kovin hyvin. Tai meni, ja sitten ei mennyt. Liikuntaa en voinut harrastaa, koska olen jotenkin kipeä, mikä lien kurkku- tai keuhkotulehdus, taas. Ja muutenkin väsytti niin, ettei töistä tahtonut tulla mitään ja nukuin monen tunnin päiväunetkin. On vaan niin väsynyt ja kipeä olo, mutta onneksi ihan parin päivän päästä alkaa loma. Ja luultavasti menen huomenna aamulla käymään lääkärissä, niin tuskin menen enää töihin ennen lomaa. Ja sitten saan vain olla kolme viikkoa. Ja reissata ja riehua, mutta on se kuitenkin eri asia kuin olla töissä. Ja lenkillekin ehkä jaksan lähteä kun ei mene puolta päivää aina töissä.

RUokapuoli sen sijaan meni aika lailla juuri niin kuin ei saisi. Työkaverilla oli paljon pullaa töissä mukana, joten päivässä tuli syötyä ainakin kolme isoa pullaa, ja kolme munkkia. Sitten töissä valmisruokaa ja vähän jogurttia päälle, ja kotona näkkileipää ja kinkkua. Kalorimääristä en tiedä mitään, mutta edelleen pitäisi saada nuo valmisruoat ja muutenkin yksipuoleinen ruokavalio kuriin, monipuolista ja terveellistä tilalle.

Pelottaa nyt se alkava loma, siis ihan ruokailujen kannalta. Kun sitä ruokaa tulee olemaan niin paljon etten edes jaksa syödä niin paljoa, ja se on paljon se. Pitää vain yrittää rajoittaa, ja liikkua paljon. Ja nukkua paljon, niin jaksaa liikkua. Ja nukkumisesta puheenollen, nytkin pitäisi olla jo nukkumassa. Herätys on kuitenkin aikainen, vaikka en töihin menekään vaan lääkäriin. Ehdin sentään sen neljä tuntia vielä nukkua, saa luvan riittää. Toivottavasti huomenna menisi tämä projekti jo niin kuin sen pitäisi. Tai siis että jos saisin itseni pidettyä kurissa. Ehkä tämä tästä, nyt kun siihen aktiivisesti kiinnittää huomiot ja joutuu kaiken raportoimaan, siillä tänne en valehtele.

Toinen päivä meni helpommin kuin ensimmäinen. Herkkuja en ostellut ainakaan, vaikka mieli teki monesti kauan ohi pyöräillessäni. Ystävän luona tosin söin ihan vaan pari keksiä, ja töissä pienen siivun kääretorttua. Ei ne ole vielä pahoja. Muuten söin ihan hyvin, kai. Jogurttia, näkkileipää ja kinkkua meni aika paljon, töissä söin niitä iänikuisia valmisruokia, taas.

Ensimmäinen vaihe on selvästikin yrittää päästä eroon turhista herkuista. Se tulee vaatimaan paljon tsemppausta, todellakin, enkä tiedä muuttuvatko valinnat ajan kanssa yhtään sen helpommiksi. Koetan vain pitää mielessäni tavoitteen, ja ne kymmenet kerrat, kun olen miettinyt, miten paljon hyödyn muutaman kuukauden herkuttomuudesta.

Kunhan tämä alku menee ensin ohi, voin alkaa miettiä sitä ruoan itse valmistamista töihin. Se vaatii lisää ponnisteluja, joten yritän sitä vasta, kun alan saada mielihaluni edes jotenkin kuriin. Yritän olla ostamatta mitään hyvää, mutta se yksistään ei riitä. Välillä tuntuu, että voisin syödä ihan mitä kaapista vain löytyy. Ja sitten tuleekin syötyä monta leipää ja monta jogurttia. Pitäisi pysyä kohtuus. Mutta ehkä sekin tulee sen jälkeen, kun olen ensin saanut mielihalut kuriin. Sitten voin alkaa pienetää annoskokoja ja laskea todellisia kalorimääriä.

Oikeastaan olen miettinyt pussikeittodieettejä. Kokeilinkin muutamaa pussia, ja ihan hyviltä ne vaikuttivat. Kalliitahan ne ovat, mutta toisaalta, jos ei tarvitse viikon aikana muuta syödä kuin pusseja niin ei se niin kallista sitten olekaan. Joskus tässä kokeilen sitäkin, kunhan tulee sopiva aika, sillä nyt ei sellainen ole. Lähden nimittäin tämän viikon lopulla, eli ylihuomenna, lomalle. Menen kotikotiin lomailemaan, ja siellähän on pullaa ja suklaata ja keksejä enemmän kuin jaksan syödä. TIedän, että tulen syömään paljon niiden kolmen viikon aikana, mutta koetan aina välillä jättää ottamatta, vaikka tekisi mieli. Mutta ehkä loman jälkeen voisin sitten niitä pusseja kokeilla.

Liikunnasta sitten vähäsen. Tänään en käynyt lenkillä. Olisin ehkä voinut, jos en olisi mennyt ystävän luokse kylään. Noh, kuitenkin pyöräilin töihin ja sieltä kotiin, ja vielä ystävän luokse kaupungin toiselle laidalle, ja takaisin sieltä. Ja tiedän, että huomennakaan tuskin lenkille ehdin, kun pitää siivota ja tiskata ja pakata ennen perjantaita ja lomalle lähtöä.

En tiedä johtuuko tämä töissä hengitetyistä pesuaineista, yöllä päällä olleesta tuulettimesta, stressin laukeamisesta vai mistä, mutta kurkkuni kipeytyi tänään aika pahasti. Toivon, etten nyt kipeydy tämän pahemmin. Ja kun lauantaina on se Jukolakin, siellä pitää pystyä juoksemaan. Eli nyt vain peukut pystyyn että pysyn terveenä ja että tämä menee ohi. Huomista odotellen on hyvä mennä nukkumaan.

Ensimmäinen päivä vuoden projektistani on ohi. Ei se aivan niin mennyt kuin sen piti. Aamiainen jäi heikoksi kun kiirhdin pääsykokeisiin, ja sieltä palatessahan poikkesin sitten kauppaan. Lounaaksi tarttui ihan hyvä salaatti, jos ei kastiketta oteta huomioon, mutta kun mukaan tarttui myös kuivattuja hedelmiä ja jogurttimansikoita. Eiväthän ne ihan karkkia ole, mutta makeita ja energiapitoisia kuitenkin. Muutenkin söin aika heikosti töiden jälkeen, lähinnä vain monta purkkia jogurttia ja pri näkkileipää ja paljon kinkkua. Pitäisi muuttaa noita naposteltavia oikeaksi ruoaksi ja muutenkin katsoa tuotselosteita kun niitä tavaroita kaupasta kotiin kannan.

Siitä olen sentään ylpeä, että kaverin kanssa oli sovittu lenkistä, ja sinne myös mentiin. En tiedä tarkkaa aikaa, mutta kyllä sitä yli puoli tuntia tuli hölkkäiltyä, melkein kolme varttia ehkä. Eihän se kovaa ollut, mutta kovaa en olisi päässytkään. Pitäisi vain useammin ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä tekemään kaikkea. nyt vain hirvittää kaikki, kun ei jaksa mitään, mutta kyllä se fiilis siitä paranisi kun vain tekisi ja kunto nousisi.

Sitten päivän rangaistukset. Niistä hedelmistä ja jogurttimansikoista voisi tulla molemmista 100 pistettä. Kun nämä tämänpäiväiset lisätään edellisiin (limppapullo = 500 pistettä ja karkkipussi = 500 pistettä), ollaankin jo luvussa 1100. Se on paljon se. Se vastaa siis yhtätoista mäkivetoa tai 1100 punnerrusta sekä selkä- ja vatsalihasliikettä. Katsotaan miten noita yritän purkaa, koska ei niitä kovin paljoa enempää saisi enää tulla. Pitäisi vain pysyä kovana eikä ostaa tänne mitään hyvää. Tavallaan tämä pistejärjestelmä on ihan älytön, mutta kun en hyvällä suosu jättämään niitä herkkuja sinne kauppaan, niin sitten pahalla. ehkä jossain vaiheessa opin, tai jos en opi niin ainakin kunto kohenee. Pistitä tosin pitää vielä miettiä, että miten paljos mistäkin oikeasti saa pisteitä, jokin logiikka sentään olla pitää.

Nyt menen kuitenkin nukkumaan, väsyttää todella paljon. Aikaa seuraavaan herätykseen on vajaa seitsemän tuntia, ja se on taas ihan liian vähän palautumiseen ja univelkojen kuittaamiseen, mutta ei voi enää mitään. Pitää yrittää loppuviikosta nukkua enemmän. Tästä se lähtee, toivottavasti huomenna menee paremmin!

Tästä se alkaa, minun vuoden mittainen laihdutusprojektini!

Minä olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin voin muistaa, ala-asteen alkupuolelta lähtien ainakin. Olen haaveillut kevyemmästä ja terveellisemmästä elämästä jo pitkään, mutta koskaan en ole siinä onnistunut. Itseni tsemppaamiseen olen yrittänyt monenlaisia keinoja, mutta mikään ei tunnu auttavan, ja aina sorrun uudelleen epäterveellisiin tapoihini. Nyt siihen kuitenkin tulee muutos! Aion pudottaa seuraavan vuoden aikana 15 kiloa. Jos muutama ystäväni on siihen pystynyt, niin miksen minäkin. Nyt on aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja muuttaa ruokailutottumuksiani terveellisempään suuntaan. Samoin liikuntaa ajattelin lisätä. Ja siksi tämä blogi, jotta jaksaisin uskoa onnistuvani ja jotta olisi joku, joka seuraisi edistymistäni.

Ensimmäiseksi ajattelin muuttaa ruokailutottumuksiani. Yritän syödä säännöllisemmin. Vähennän yös radikaalisti kaikenlaisten herkkujen ja roskaruokien syömistä. En lopeta niitä kokonaan, koska täydellinen elämäntapamuutos kerralla voisi olla liikaa, ja houkutuksille periksi antaminen olisi liian helppoa. Niinpä muutos tapahtuu vähitellen. Ensin siis lupaan, etten kanna kotiin herkkuja. Jos niin teen, on siitä seuraava rangaistus, joka olkoon vaikkapa 500 vatsa- ja selkälihasliikettä sekä 500 punnerrusta. Kokemuksesta tieän että se on rankka harjoite, rankempi kuin jättää se karkkipussi ostamatta.

Lisäksi ajattelin vähitellen parantaa muitakin ruokailutapojani. Valmisruokia pyrin vähentämään ja tekemään sen sijaan itse ruokiani. Se on halvempaa ja terveellisempää. Turhia hiilihydraatteja, kuten makaronia, vaaleaa leipää, perunoit yms. voisin myös vähentää ja korvata niitä vihanneksilla. karppaamaan en aio ryhtyä, mutta vaaleat viljat ainakin voin vaihtaa täysjyväviljatuotteisiin.

Syömistottumusten lisäksi muutan myös liikuntatottumuksiani. Nyt töissä käydessäni liikun pyörällä päivittäin töihin, 8,5 kilometriä suuntaansa. Lisäksi aion käydä 3-5 kertaa viikossa lenkillä, jumpassa tms. Siinä on haastetta kerrakseen. Alkuun pitää aloittaa hitaasti. Vaikka minulla onkin monen vuoden kilpaurheiluharrastuksia, on kuntoni viime aikoina romahtanut. Uutta harjoitteleminen ei siis ole, mutta nykyisellä kunnolla se on rankkaa, enkä voi suoraan rynnätä joka päivä kovalle lenkille. Hitaasti hyvä tulee, ja hitaasti kuntokin kohenee. Alkuun teen paljon kevyitä lenkkejä, ja pikku hiljaa osa niistä pitenee ja kovenee. Vuoden päästä aion olla hyvässä kunnossa!

Joten tästä se lähtee, tänään 12.6.2012 on uuden elämäni ensimmäinen päivä!